Höyhenpeite: pitsivyö

Luminen lähetti minulle laventelintuoksuisen kirjeen, jossa oli muun muassa hänen virkkaamiaan pitsinauhoja. Kokeilin heti toista niistä, kun sattui olemaan vyötä kaipaava ketunvärinen mekko ylläni.

Kirjeen koko sisältö on esillä Saapuneissa ja lähtevissä.

Maailman ainoa olento

Luulen: olen maailman ainoa olento joka näillä keleillä istuu päivällä sisällä  – omasta tahdostaan.

Arkiretki: purppuratuomet ja iltojen pehmoinen valo

Kävelin purppuratuomien luokse katsomaan oksien läpi siivilöityvää ilta-auringon pehmoista valoa. Vastaan tuli myös kirsikan tai ehkä luumun valkokukkainen oksisto.

On käsittämättömän lämmintä ja tyyntä. Öisinkin ilmassa on ihana lempeys. Minulla on aikaa istua yöilman sylissä, sillä yskältä en saa unta.

Maanantaipostikortti on saajaa vailla.

Toukokuun valkeat kukat

Valo tuli jotenkin erityisen kauniina, vaikka oli ihan tavallinen iltapäivä.

Höyhenpeite: pienen pihan työt

Mies leikkasi nurmen, kitki voikukat, kaatoi multaa kukkapenkkiin.

Minä keskityin olennaiseen: uudessa kirpputorilöytömekossa viihtymiseen, kuvaamiseen, kauniin lapion ihasteluun, rahkan syömiseen katoksen alla. Olen vähän haahuilija. Toisaalta on kai niinkin, että miehen piha, miehen työt.

No, sentään istutin maahan nuo laatikossa olleet kukat (kuusi kappaletta).

~ ~ ~ ~ ~

Vuosi on oiva mitta yhdelle päiväkirjalle. Jatkan näissä samoissa kansissa, vanhat sivut on irrotettu parempaan talteen.